Ruoska korjaa sadon ja jättiläisellä ei ole kriisivalmiutta

Tiistain 18.9. Keskisuomalaisessa on viimeisellä sivulla kiinnostava artikkeli Suomen 1600-luvun lopun nälänhädästä. Pääjuttu kertoo FT Mirkka Lappalaisen tuoreesta kirjasta Jumalan vihan ruoska. Suuri nälänhätä Suomessa 1695–1697 ja kainalojuttu suurten kuolonvuosien rikoksista. Mukana on mustavalkoinen kuva, jossa valkoasuiset hahmot keräävät keskittyneesti pettua.

Ksml:n viimeisen sivun jutut ovat kokemukseni perusteella "kivaa sälää STT:ltä": julkaisupäivästä riippumattomia aiheita, joita voi tarpeen mukaan laittaa sivun täytteeksi. Viimeinen sivu on ensimmäinen niille, jotka haluvat tarkistaa säätiedot. Ainakin minulta lehti jää usein lojumaan avoimena siten, että viimeinen sivu saa eniten huomiota. Lisäksi lehden loppupuolella (aamulla lukiessani) olen jo jokseenkin hereillä, ja kofeiini on ehtinyt vaikuttaa piristävästi.

Äskeisen johdannon on tarkoitus jotenkin perustella sitä, miksi aion seuraavaksi tarttua muutamiin kuvailmauksellisiin first world problemeihin. Huomautan myös, että oheisilla havainnoilla tuskin on merkitystä kellekään / muille kuin fennisteille.

Siispä asiaan.
Juttu kiinnosti, koska
a) mustavalkoinen kuva oudoista huivi- ja hattupäisistä olennoista kiinnitti huomion
b) otsikoissa mainittiin Jumala, nälänhätä ja rikokset
c) jutusta tehty nosto oli aivan päätön.

Mikäkö se nosto oli?

"Suurvalta-Ruotsi oli kuin savijaloilla seissyt jättiläinen, jolla ei ollut minkäänlaista kriisivalmiutta."

Siis mitä? Voiko FT sanoa noin? No eipä tietenkään. Nosto onkin toimittajan tekstistä, ei haastatellun sitaatista. Nostossa on kuitenkin hämäävästi lainausmerkki, joka antaa ymmärtää, että nyt siteerataan haastateltavaa. Jos unohdamme harhaanjohtavan asettelun, josta vastaa Ksml, voimme puuttua itse tekstiin.

Kirjoittaja, varo liitoksistaan ratkeavia kuvailmauksia.

Joku ehkä muistaa lukion äidinkielen raamatun esimerkin, joka meni jokseenkin seuraavasti: "Isä oli kuin tammi, ja koko perhe purjehti hänen suojassaan." Liika kuvallisuus ei sinänsä ole paha, mutta se on, ettei tarkoitusta voi ymmärtää. Tammi kyllä kuulostaa tutulta ja turvalliselta, mutta miten puu purjehtii? Kaadettuna ja veneeksi veistettynä? Mutta miten se perhe sitten joutui veneen alle?

Tämä великан ei kyllä ole Maamme-kirjan kuvitusta.

Palatkaamme pettuleipäin pariin. Suurvalta-Ruotsia voi hyvin kuvata jättiläiseksi. Mutta mitkä ovat jättiläisen savijalat? Tästä saatan vielä selvitä: ehkäpä savijalat ovat epävarmat, vääntyilevät tai kuumuudessa sulavat. Paitsi että omistusmuodottomuus! Voisi ajatella, että tämä jättiläinen seisookin jonkun toisen savijaloilla, koska se ei seiso savijaloillaan. Sen sijaan jättiläisten kriisivalmiuksista tai niitten puutteesta olen kuullut vain Topeliuksen Maamme-kirjasta. Siinä jättien kerrotaan olevan hermoheikkoja rähisijöitä, jotka hermostuvat kirkonkellojen kuminasta ja viskovat kiviä kirkkoja päin. Ei kuulosta kovin kriisivalmiuksiselta se.

Entäs jutun otsikko "Jumalan vihan ruoska korjasi julman sadon"? Jumalan vihan ruoska mainitaan kirjan nimessä, ja se on muutenkin kelpo ilmaus. Myös sadonkorjuu on ymmärrettävä mielikuva. Mutta minulle on uutta, että sadon voi korjata ruoskalla. Aiemmat tietoni ovat lähinnä viikatteista, leikkuupuimureista ym.

Toistettakoon: kuvallisuus ei ole paha, mutta se on, että yhdistää useita erillisiä kielikuvia epämääräisesti. Epämääräinen viittailu tai oikeastaan huitominen joka suuntaan on kuin tynnyrissä kasvatettu pohjoiskorealainen liikennepoliisi, jonka kerettiläinen maailmankuva on rajallinen kuin katolisella kirkolla. Eiku.

Jälkikäteinen lisäys: kannattaa lukea tämän tekstin kommentit.