Sano ei salaattilimalle

Ennen tämän kolumnin kirjoittamista kävin viemässä roskat ulos. Siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä.

Erikoista on se, että roskapussi on jo toinen viikon sisään. Molemmat ovat olleet sanomalehdestä taiteltuja biojätepusseja täynnä eloperäistä jätettä. Sekajäteroskiksessa sen sijaan on tilaa vaikka kuinka. Miksi ruokajätettä syntyy niin paljon?

Asun yksittäistaloudessa, kuten miljoona muutakin suomalaista. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa olevista yhden hengen talouksista oli viime vuonna noin neljännes alle 35-vuotiaitten talouksia. Näin muotoiltuna nuorten yksittäistalouksien määrä ei kuulosta suurelta, mutta kannattaa muistaa, että maassamme on 2 556 000 kotitaloutta. Yksittäistalouksia on kaikista kotitalouksista siis kaksi viidesosaa.

Yhden hengen talouksissa ruokajätettä syntyy suhteessa enemmän. Esimerkiksi tehdessäni pahaa ruokaa minulla on kaksi vaihtoehtoa: joko syödä ruoka itse tai heittää se pois. Useamman hengen taloudessa voisin syöttää muonan jollekulle muulle. Monet elintarvikkeet pakataan liian suuriin annoksiin, eikä yksinäinen ehdi järkevästi hyödyntää niitä. Esimerkiksi leikkeleitä tarvitsisi päivässä vain noin kaksi viipaletta, mutta ne mokomat eivät avatussa pakkauksessa säily hyvinä kuin reilun viikon. Kaikkea ei voi edes pakastaa.

En ole törmännyt tutkimuksiin siitä, minkä ikäiset tuottavat eniten eloperäistä kotitalousjätettä. Mututuntumalla tästäkin voisi syyttää nuoria. (Siis siitä, ettei tutkimuksia ole tehty tai julkaistu, ja siitäkin, että ruokaa menee hukkaan.) On totta, että nuoret ovat yleensä tottumattomampia ruoanlaittajia kuin vanhemmat. Kun nuori muuttaa omaan talouteensa, ruoka ei varmaankaan ole ensimmäisenä mielessä. Välillä laitetaan jotain muonaa, mutta jos sitä ei tule syötyä, se jää jääkaappiin homehtumaan.

Kotitalousopettajilta olen kuullut samansuuntaista viestiä. Osaa nuorista ruoka ei kiinnosta. Ihan sama, mitä syö ja milloin, kunhan ei ole nälkä. Toisaalta on innokkaita kotikokkaajia, jotka haluavat kokeilla uusia ruoka-aineita ja reseptejä. Jos reseptejä ei osata soveltaa ja aina hankitaan uusia raaka-aineita, ylimääräiset jäävät kaappeihin pilaantumaan. Opettajat haluavat muistuttaa, että liiat ruoat kannattaa pakastaa heti tuoreeltaan. Myös tähteitä voi opetella hyödyntämään tehokkaasti. Apua saa vaikka nyt niin muodikkaista tähderuokablogeista.

Taloudellisessa ruoanlaitossa korostuu suunnitelmallisuus. Ennakkoon mietitään, mitä tarvitaan, eikä hankita sen enempää. Mutta vaikka suunnittelisi kuinka hyvin, epäonnistumisia tulee. Esimerkiksi niitä minun biojätepussejani täyttivät salaatinkerät, jotka olin hankkinut edellisviikolla. Yllättäen päätinkin lähteä toiselle paikkakunnalle useaksi päiväksi, ja kotiin palatessani sain kaapia alkulimaksi muuttuneet salaatit vihanneslokeron pohjalta.

Ruokajätteen runsaus ei ole uusi asia. Korkean elintason maissa on muka varaa heittää ruokaa roskiin, on ollut jo pitkään. Onneksi moni haluaa tuhlaukseen muutoksen.

Pilaantunutta ruokaa ei tietenkään pidä syödä itse, eikä sitä kannata tarjota kaverillekaan. Kotitalouksissa ruokapakkausten päiväyksiä kannattaa kuitenkin tarkastella kriittisesti ja arvioida ruoan kunto aistinvaraisesti. En usko, että kenelläkään ihmisellä on pitemmän päälle varaa ostaa ruokaa vain heittääkseen sen roskiin. Rikkain onkin se, joka pystyy säästämään niin ruokakuluissa kuin jätteen määrässä.

Heli Hämäläinen
Kirjoittaja on paljasjalkainen mäntsäläläinen, ties kuinka monennen polven järjestöihminen, kätevä emäntä, tarkkakorvainen musiikinharrastaja ja päättäväinen äidinkielenopettajaopiskelija Jyväskylän yliopistossa.

Kolumni on julkaistu Nuori Keskusta -lehden numerossa 2/2012 kesäkuussa.