perjantai 24. heinäkuuta 2009

Lisämaksusta

Tapahtui kesän aikana eräässä pääkaupungin lounaskahvilassa:

Iäkäs herrasmies - hattu ja kävelykeppi ja kaikki - valitsi lounaskahvilan leipähyllystä salaattijuustoleivän. Kassaneiti palveli parhaansa mukaan, ja herra rohkeni esittää toteamuksen muotoon kätketyn kysymyksen.
- Ei taida olla salaattia tuossa leivässä.

Kassaneidin ilme kuvasti aikamoista hämmästystä.

Herrasmies huomasi ettei ollut tainnut saada asiaansa ymmärretyksi.
- Niin, äkkiseltäänhän voisi kuvitella, että niin kutsutussa salaatti-juusto-leivässä olisi sekä salaattia että juustoa.

Hän puhui hitaasti ja venyttäen sanoja ja sanojen välejä niin kuin hänellä olisi käytössään kaikki maailman aika. Iäkkäillä herrasmiehillä on sellainen tapa. On myös sellaisia, jotka puhuvat nopeasti ja paljon, ja pitävät myös kaikkea aikaa hallussaan.

- Aivan, kassaneiti hihkaisi valaistuneena.
- Tämä on oikeastaan salaattijuustoleipä eikä salaatti-juusto-leipä. Nykyäänhän fetajuustoa pitää kutsua salaattijuustoksi, kun on nämä EU-säädökset ja kaikki. Tässä leivässä on siis sitä fetajuuston kaltaista juustoa, mutta salaattia ei valitettavasti ole.

- Ahaa, sanoi iäkäs herrasmies.
- Ottaisin sen silti. Mutta olisiko mahdollista saada siihen vaikkapa pienestä lisämaksusta salaatinlehdykäinen?

Ei tullut salaatinlehdykäistä, ei edes lisämaksusta. Mutta herrasmies sai sämpylänsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...